Kauhalan metsäalue on Nuuksion järviylängön jatkumoa Turunväylän eteläpuolella. Monilta osin maasto on samantyyppistä kuin Nuuksiossa mutta paikoin jopa jylhempää. Tämä hieno alue sijaitsee pääosin Laitamaan taajaman ja Kauhalan välisen metsätien länsi- ja luoteispuolella. Alue on yksi tärkeimmistä pohjoisen Kirkkonummen yhtenäisistä metsäalueista, toimii hyvin myös ulkoilualueena. Moni on tähän alueeseen jo tutustunutkin, mutta se näyttää toistaiseksi säästyneen Nuuksion ja Meikon kaltaisilta ruuhkilta.
Kauhalan ulkoilualueen näyttävintä antia on Kakarlammenpuron kanjoni. Puro saa vetensä aina Klemetiltä asti, virtaa Hauklammen ja Kakarlammen kautta ja laskee lopulta Kakarsbergetin länsipuoliseen upeaan kanjoniin, yhtyen hiukan etelämpänä Kauhalanjokeen. Puro virtaa keväisin näyttävänä koskena jylhien kallioseinämien vieressä, ja sen molemmin puolin kulkee kanjonin kohdalla polku. Keväällä ja muulloinkin korkean veden aikaan puron ylitys voi olla haastava, mutta keskikesällä puron ylitys ei tuota retkeilijälle ongelmia. Purolaakson itäpuolen jyrkät kallioseinämät ovat kiipeilijöiden suosiossa, ja siellä täällä näkyy kiipeilyreitteihin liittyviä hakoja ja lenkkejä.
Kauhalan lakimaiden metsät ovat karuhkoja kalliomänniköitä, ja laaksoissa on pääosin kuusikoita tai kuusivaltaista sekametsää. Siellä täällä on korpia ja pieniä rämeitä. Lampia on kaksi, Kakarlampi ja Myllynpää. Kalliomänniköt ovat melko helppokulkuisia polkujen ulkopuolellakin. Alueella on kuitenkin runsaasti kalliojyrkänteitä, joilla on kulun haasteita. Normaalikuntoinen retkeilijä selviää kyllä niistä polkuja seuraillen, mutta jyrkimmät nousut ja laskut saattavat tuottaa huonompijalkaisille vaikeuksia. Alueella on melko paljon polkuja eikä niitä ole merkitty mitenkään. Jotkin poluista löytyvät kartoilta.
Kauhalan perusreitti 4,5 km
Lapinkyläntieltä (1131) käännytään Oitbackan paloaseman risteyksestä pohjoiseen Kauhalantielle. Ennen Västerkullan kartanoa tulee Y-risteys, josta vasemmalle Westerkullantielle. Tie jatkuu isojen kartanorakennusten oikealta puolelta, joiden jälkeen alas oikealle kääntyy kapea ja osin huonokuntoinen Forsgårdintie. Se ylittää kohta Kauhalanjoen, ja noin 100 m sillan jälkeen löytyy parkkialue vasemmalta puolelta. Jätä auto tai pyörä tähän! Forsgårdintiellä ei ole säännöllistä aurausta talvisin.
On makuasia, kumpaan suuntaan reitin haluaa kiertää. Lähtisin kumminkin kiertämään myötäpäivään, jolloin reitin vaikeakulkuisimmat osat tulevat alkutaipaleelle, ja loppu on helppokulkuinen. Parkkipaikalta lähtee metsään kaksi polku-uraa, joista valitaan oikeanpuolimmainen ja levein noin pohjoiseen lähtevä polku. Se kulkee Kakarsbergetin kallioalueen päällä sen läntistä reunaa ja tarjoaa noin 400 m jälkeen kohtalaisen näköalan länteen peltojen yli. Kohta polku sukeltaa alas tunnelmalliseen purolaaksoon ja jatkaa puron vartta ylävirtaan.
Vasemmalla solisee kaunis puro koskineen, oikealla jylhät kallioseinämät ja ympärillä komeaa kuusikkoa. Metsätunnelmaa parhaimmillaan, ja saat samalla täyslaidallisen metsän positiivisia terveysvaikutuksia! Jos olet tarpeeksi aikaisin liikkeellä, saat luultavasti nauttia tästä tunnelmasta ilman mitään ihmisääniä. Kokeile tätä vaikkapa varhaisena toukokuun aamuna, jolloin laululintujen kuoro täydentää maiseman!
Kun seuraat puroa pohjoiseen, saavut noin 400 metrin päästä kohtaan, jossa Kakarsbergetin nyt jo hiukan madaltunut kalliopahta tekee jyrkän mutkan itään. Sitä mukaillen purokin kaartaa itään. Etsi tästä puron ylityspaikka! Ylityksen pitäisi onnistua tässä sopivia isoja kiviä pitkin, vaikka vedet olisivat korkeallakin. Ole kuitenkin varovainen, märät kivet ovat liukkaita!
Jatka puron ylityksen jälkeen pohjoiseen kapeaa polku-uraa pitkin, kunnes tulet karttoihin merkitylle leveämmälle polulle. Jatka sitä pohjoiseen! Reitti siis erkanee tällä kohden purosta. Noin 700 m kuljettuasi käänny polkuristeyksestä oikealle ja kierrä Kakarlampi myötäpäivään polkua pitkin! Lampeen laskeva puro kannattaa ylittää pientä lankkusiltaa käyttäen, löydät sen noin 100 m lammesta koilliseen. Itärannalla on kauniin lampimaiseman tarjoileva taukopaikka. Istahda vaikka hetkeksi huilaamaan, pian tämän jälkeen polku kiipeää ylös mäelle.
Reitti jatkuu kalliometsiä myöten Laitamaa-Kauhala -metsätielle, jota lounaaseen seuraten pääset takaisin parkkipaikalle. Reitin loppuosa on melko helppokulkuista maastoa, mutta varo kostealla kelillä kalliosammalia ja nilkkojasi.
Muuta kiinnostavaa lähistöllä
Kakarsbergetin läntiseltä jyrkänteeltä on muinoin lohjennut näyttävä pystysuora kalliolaatta, joka on 20-50 cm paksu ja noin 10 m korkea. Paikka ei ole ihan edellä kuvatulla reitillä, mutta sen bongaus onnistuu helposti. Heti purolaaksoon saavuttuasi seuraa puroa etelään noin 100 m ja näet laatan. Kallioseinämä on muutenkin näyttävä tuossa kohden, ja paikka on kiipeilijöiden suosima.
Forsgårdintien sillalta 200 m alajuoksulle päin löytyy vanhoja vesivoimaan liittyviä patorakennelmia ja koneiden jäänteitä. Tällä kohdalla on aikoinaan ollut jonkinlainen voimala, saha tai mylly. Tai kaikkia näitä samalla kertaa. En tunne rakennelmien historiaa, mutta eräästä konekilvestä päätellen voimala on ollut käytössä ainakin 1920-luvun lopulla ja varmaan myös 30- luvulla. Patorakennelmilla kuljettaessa kannattaa olla erityisen varovainen, alueella on mm. naulaista puutavaraa, ja rakennelmissa on aukkoja, joihin saattaa pudota.
Viinakallion lippaluola ei ole edellä kuvatun reitin varrella, mutta se voisi sopia hyväkuntoisen kulkijan suunnitelmiin Kauhalan retken yhteydessä. Luola on oikeastaan paksu kalliolippa, jonka alle jää ’luola’, jossa voi vaikkapa pitää sadetta. Luola sijaitsee noin kilometrin päässä Kakarlammesta luoteeseen, Viinakallion länsipuoleisella kalliorinteellä. Kertoman mukaan Haapajärven kylän miehet olisivat täällä harrastaneet viinanpolttoa joskus 1800 luvulla.
Perustietoa
Kauhalan metsäalue on suurimmaksi osaksi Helsingin kaupungin maata. Alueella on toki yksityisiäkin metsiä, varsinkin Kakarlammen lähellä ja muuallakin alueen pohjoisosissa. Helsingin kaupunki on joskus 1970–80-luvulla ryhtynyt kehittämään alueesta ulkoilualuetta, mutta puhti on jostain syystä loppunut kesken. Tämän projektin muistomerkkeinä ovat Kauhala-Laitamaa -tien pohjois- ja eteläpäässä sijaitsevat vanhat opastaulut ja parkkipaikat. Tällä hetkellä Kauhalan alueella ei ole Helsingin kaupungin osalta mitään virallisen ulkoilualueen statusta, eikä aluetta pidetä yllä millään tavoin. Polkuja ei ole merkitty, eikä parkkipaikkoja tai teitä kunnosteta. Ilmeisesti joku retkeilyn ystävä käy kuitenkin aika ajoin raivaamassa puunkaatoja pääpoluilta. Monesta nettilähteestä saa käsityksen, että Kauhala olisi virallinen ulkoilualue.
Uudenmaan uunituoreessa maakuntakaavassa Kauhalan metsien 346 ha alue on v. 2017 kartoitettujen luontoarvojen perusteella merkitty suojelualuevarauksella. Luontoarvoista olennaisimmat liittyvät suhteellisen vähän käsiteltyihin yhtenäisiin metsiin, korpia ja vesistöjäkään unohtamatta. Alue on monimuotoista erilaisten elinympäristöjen mosaiikkia, ja sieltä löytyy runsaasti uhanalaisia kasveja, jäkäliä ja kääpiä. Alueen ympärivuotisia ja melko helposti havaittavia lintuja ovat korppi, pyy, käpytikka, palokärki, talitiainen, töyhtötiainen, hömötiainen ja käpylinnut.
Alueella voi retkeillä vapaasti jokamiehen oikeuden perustella. Kannattaa ottaa mukaan kartta ja kompassi tai puhelimeen jokin hyvä maastosovellus (esim. Maastokartat). Aluetta tuntemattomalle saattaa ilman karttaa tulla reittiä ikävä. Alueella on paljon polkuja ja niiden risteyksiä, eikä opasteita ole käytännössä ollenkaan. Alue on retkikohteena erinomainen. Tutustu ja nauti!
Teksti ja kuva: Markku Jämsä
Juttu on alunperin julkaistu Kylänraitissa 3/2020
